Torstaitouhuja ja vähän muutakin

Olen joutunut kinkkiseen tilanteeseen. Emännällä oli yksi puruluurengas. Tämä oli kuulemma synttäri- ja nimipäivälahja Roosan emännältä minulle. Puruluurengas on kiinnostava ja herkullinen, mutta yleensä kaikki kiinnostava ja herkullinen kuuluu automaattisesti Lucy-neidille. Jos kiinnostavia ja herkullisia juttuja on kaksi, Lucy-neiti istuu toisen päällä samalla, kun syö toista. Jos kiinnostavia ja herkullisia juttuja on kolme, saatan  onnistua varastamaan yhden ja kuljettamaan sen salaiseen määränpäähän, jossa voin käydä myöhemmin sitä yksin nautiskelemassa. Mutta puruluurenkaita on yksi. Olen kokeeksi kuljettanut sitä muutaman kerran ympäri asuntoa onnistuneesti, mutta jos syvennyn sen pariin, epäilen, että Lucy-neiti hermostuu ja vie sen minulta. En tiedä, kuinka toimia.

Olen saanut pari viikkoa tehostettua käytöskoulutusta ulko-ovesta kulkemisesta. Aikaisemmin minä menin aina ensimmäisenä ulko-ovesta ja luulin, että tehtäväni on turvata alue, että Emäntä ja Lucy-neiti uskaltavat tulla ovesta. Niinpä aina ulos mennessäni haukuin ensin, jotta näkyvissä tai näkymättömissä olevat vaaralliset tyypit lähtisivät karkuun. Emäntä aina jupisi ja nyki hihnaani, mutta en sitä niin tarkemmin ajatellut, että mitä hän tarkoitti.
   Nyt kävi kuitenkin ilmi, että syy, miksi olen aina mennyt ulos ensimmäisenä, ei ollutkaan se, että Emäntää olisi pelottanut, vaan se, että Lucy-neitiä täytyy aina odottaa niin kauan, kun hän köntystelee hitaasti portaita.

Hei! Enkä köntystele! Minä venyttelen ennen portaiden laskeutumista, etteivät paikat venähdä! Ja yläkerran tuuletusparvekkeen ovenraosta on hyvä tarkistaa säätila ja matkalla on mukava kuulostella naapuriasuntojen asukkaiden ääniä.

No joka tapauksessa sinä tulet aina viimeisenä ja Emäntä pelkää, että minä pissin käytävään ennen kuin sinä olet tullut alas asti. Niinpä nykyisin jätämme sinut sisälle köntystelemään, että minä pääsen ensi pissalle.

Hyvä on. Olen alhaalla. Minut voi päästää nyt ulos.

Mutta nykyisin vain Emäntä meneekin ensin ulos, tarkastaa tilanteen ja käskee minut ulos vasta, kun on turvallista. Tämä on ihan mukava järjestely, eikä minun ole tarvinnut haukkua ulkona kahteen viikkoon. Harmi, että tämän väärinkäsityksen selvittämiseen meni melkein vuosi. 

Tänään tavattiin sattumalta paljon kavereita! Ensin lenkkeiltiin Doris-neidin kanssa ja kun olimme koirapuistossa, sinne tulivatkin Jade ja Nemi. Nemi on se hemaiseva bullterrierinarttu, jonka kanssa kävimme mätsäreissä jokin aika sitten. 

Minä juoksentelin vähän toisten kanssa, kun taas Lucy-neiti istuskeli omassa rauhassaan.

Illalla Emäntä leikkasi meiltä kynnet ja harjasi meidät. Kummankin korvien taakse oli ehtinyt syntyä rastat. Sitten leikittiin vähän, tehtiin temppuja ja iltaruuan jälkeen käytiin vielä pienellä kävelyllä.

Varjoselfie. Arvaa, kuka kukin on!