Minä olisin voinut ratketa riemusta! Tai niin minä ehkä vähän ratkesinkin. Onneksi Paremmalla Mestarilla oli kaikki kunnossa ja hän löysi kuitenkin lopulta kotiin.
Sitten seurasi erikoinen tapahtuma. Ruuan jälkeen menimme ulkoilemaan (se ei vielä ollut erikoista), mutta päädyimmekin arkitottistreeneihin kolmestaan. Yleensä käyn treeneissä kahdestaan Emännän kanssa.
Käytkö sinäkin treeneissä? Minä luulin, että vain minä käyn hänen kanssaan kahdestaan koirakoulussa.
Ohjaaja-ihminen sanoi, että tämmöisessä rennossa koirakoulussa voi ihan hyvin olla joskus mukana kaksikin koiraa varsinkin, kun Emäntä sanoi, että meidän on joskus hankalaa ohittaa koiria kolmestaan. Ei kai siinä minusta ole muuta hankalaa kuin, että Emäntä ei anna meidän mennä nuuskimaan vastaantulijaa.
Emäntä arveli, että koko treeni menee ihan hulinaksi, kun olemme kahdestaan mukana, mutta ihan kivasti meillä minusta meni. Ja Emäntäkin oli lopuksi tyytyväinen meihin. Seurasimme hänen vierellään nätisti ja jopa Musta alamainen oli kuuliainen ja palasi aina paikalleen sivulle, vaikka välillä unohtuikin hetkeksi muita osallistujia katselemaan. Lopuksi tehtiin ohitusharjoituksia, joissa me ohitettiin kaikki muut osallistujat vuorotellen. Se sujui jo oikein hyvin.
Minä olen kyllä tänään vähän kostanut eilistä yksin jäämistä... Järsin mm. Mestarin tohvelia Emännän nähden ja äsken raahasin kynnysmattoa pitkin eteistä ihan vain huomion toivossa. Minä en pidä siitä, että minut jätetään pitkiksi ajoiksi yksin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti