tiistai 2. helmikuuta 2016

Mäykkyjen tehtävät: Jäänmurtajat

Tässä tapauksessa jäänmurtajalla ei tarkoiteta suurta, metallivahvisteista laivaa, joka puskee läpi kiintojään merellä, vaan kyse on sosiaalisesta jään murtamisesta.


Koirat ovat tässä kyllä hyviä ylipäätään. Toisistaan kiinnostuneet koirat saavat lenkillä ihmisetkin rupattelemaan tai koiranulkoiluttajaa saattaa jäädä jututtamaan joku, jolla on koira itselläänkin, jolla on joskus ollut koira, tulee joskus ehkä olemaan koira, ei voi koskaan tulla koiraa, vaikka olisi ihanaa ja joku, joka nyt noin muuten vain tarvitsee hetken juttuseuraa. Toisaalta koiraharrastuksissa tutustuu ihmisiin ja eniten tulee ehkä töissäkin rupateltua niiden työkavereiden kanssa, joilla myös on koira.


Se, mikä tekee mäyräkoirista mielenkiintoisia jäänmurtajia, on useat erilaiset ihmisryhmät, joihin mäykky vetoaa. Koska mäyräkoira on melko yleinen rotu Suomessa, todella monilla ihmisillä on mäykkykokemuksia ennestään, ja niitä muistellaan mielellään mäyräkoiran omistajalle. (Joskus tuntuu, että olen ainut ihminen, jolla ei ollut kokemusta mäyräkoirista ennen omia koiria. Melkein kaikilla muilla on ollut mäykky lapsena/vanhemmilla/sedällä/enolla/kummilla/naapurilla jne.)



Pieni, söpö, luppakorvainen hauveli vetoaa lapsiin. Monet pienet rukkaset ovat ojentuneet meitä kohti, kun "söpöt hauvat" kulkevat ohi. Pieni koira ei pelota lapsia, vaan he polvistuvat luottavaisesti "makkarakoiran" viereen.

Pieni koko ja söpöys vetoaa myös eri-ikäisiin naisiin. Mäyräkoiria tervehditään oli henkilö sitten työmatkalla, iltalenkillä, kauppareissulla, muuten vain jaloittelemassa rollaattorin kanssa tai menossa baariin. Kerran harhautimme vahingossa erään muistisairaan, kun hän unohti seurata hoitajaansa ja kulkikin sen sijaan iloisesti heiluvien huiskuhäntien perässä. Onneksi hän lähti yhtä mielellään seuraamaan huiskuhäntiä uudestaan, joten johdattelimme hänet takaisin oikeaan suuntaan. Vanhat ihmiset juttelevat mielellään niitä näitä satunnaisen ohikulkijan kanssa ja juttu on helppo aloittaa mäyräkoirasta. Kuljemme usein lenkillä kehitysvammaisten asuntolan ohi ja sieltä huudellaan myös hyväntuulisia tervehdyksiä "pienille koirille".


Naisten, lasten ja vanhusten lisäksi mäyriäiset saavat myös huomiota eri-ikäisiltä ja kaikenkarvaisilta miehiltä, jos heillä on metsästystaustaa. Kokeneita metsästäjiä suloiset luppakorvat eivät hämää, vaan he tietävät, että mäyräkoira jaksaa lenkkeillä lyhyistä jaloistaan huolimatta. Heitä kiinnostaa, ovatko nämä käyneet luolilla ja ajavatko riistaa. Verijälkiharrastuksillemme nyökytellään hyväksyvästi. Ja sitten saan usein kuulla jonkin metsästystarinan jostakusta mäyräkoirasta, joka oli niin ja niin kova ajamaan tai hyvä luolakoira.

Onneksi koiratarinoihin ei kyllästy koskaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti