perjantai 22. joulukuuta 2017

Dokumenttisarja: Villin luonnon armoilla

Tänään me, Lucy ja Roni, raportoimme teille suorana hämärtyvästä perjantaialkuillasta. Roni missä me tarkkaan ottaen olemme?

Metsässä.

Erikoisasiantuntijanamme toimii siis Roni "Jäljen Jättiläinen". Roni, mitä arvelisit meidän mahdollisesti kohtaavan täällä metsässä tänään, kun päivä pikku hiljaa hiipuu ympärillämme?

Monenlaista pientä on varmasti liikkeellä, jäniksiä ja sen sellaisia, mutta itse laittaisin erityisesti toivoni kauriisiin. 

Niin sinä et ilmeisesti enää saa kulkea vapaasti tällä metsäpolulla? Kuinka tämä liittyy kauriisiin?

Tässä jokin aika sitten oli tapaus, jossa Emäntä väitti minun yrittäneen kaurisajoon, kun kahlasin hiukan syvemmälle metsään ja en palannut kutsusta. Niin kuin minä nyt muka aina olisin lähdössä kaurismetsälle!

Olisitko?

Kyllä, jos tätä hihnaa ei olisi! Verijälkeä voi ihan hyvin seurata Emäntää 6 metrin narussa perässä vetäen, koska menetetyn veren määrästä päätellen jäljen päässä oleva sorkka ei kovin kovaa vauhtia enää pakene, mutta elävien sorkkien ajossa flexin päässä kimpoileva Emäntä ei ole vain hidaste vaan suorastaan este.

Mainittaakoon lukijoille tässä vaiheessa, että minä siis kipittelen täällä ihan vapaasti omaan tahtiini!

No en tiedä, kuinka paljon siinä on kehumista, koska Emäntä totesi olevan helpompaa kulkea, jos ei tarvitse vetää toista mäyräkoiraa väkisin perässä...

Minä pidän omalla vauhdilla etenemisestä!

...ja hän tuumasi myös, että köpäkämpikin koiranomistaja ehtisi juosta Lucy-neidin kiinni, JOS hän päättäisi poistua polulta...

En minä nyt NIIN hidas ole!

...mitä hän tuskin tekisi muuten kuin todella hyvästä syystä.

Kyllä minäkin poistun polulta! Välillä. Mutta syyn on oltava kyllä hemmetin hyvä, että astuisin tuonne upottavaan, syvään hankeen ja risuiseen taimikkoon... KUULITKO?!

Kuulin kyllä.

Jotakin rasahti tuolla kuusen luona! Mikä se oli?!

Lentotyylistä päätellen jokin tiainen. Vaikea sanoa sini- vai tali-... mutta nyt! Tässä on mennyt kauris! Haistatko!

Kyllä todellakin! Hyvät lukijat olemme siis tällä hetkellä keskellä taimikkoa ja polun yli on kulkenut useampia kauriita. Tai yksi hyvin monta kertaa. Ehkä tietämättä minne suunnata. Jotakin etsien. Erityisasiantuntijamme Roni pomppii juuri parhaillaan ympäri pusikkoa suuntaa etsien. Minäkin yritän auttaa häntä. Mitä ihmettä? Nyt on tosi kyseessä! Emäntä on juuri kiinnittänyt MINUNKIN turvavyöni.

Se on hihna eikä turvavyö.


Aivan aivan. Tämä on TODELLA jännittävää. Hyppelemme siis jälkien suuntaa selvittäen ja minutkin on kytketty eli eläimen on oltava todella lähellä. Nyt kuulen jotain suhinaa pusikon toisella puolella! Jokin suuri eläin liikkuu jalkojaan laahaten ja puuskuttaen. Olen niin jännityksestä jäykkänä, etten pysty liikkumaan.

Anna olla Lucy-neiti. Se on hiihtäjä. Me emme saa mennä ladulle. Siksi me käytämme talvisin tätä pururadan sisällä kiemurtelevaa polkua.

Jäljet eivät taida jatkua tähän suuntaan?

Ei. Täällä ei taida olla tänä iltana mitään nähtävää. Polkuja pitkin lenkkeilyssä on se huono puoli, että riista ei aina kulje samoja polkuja pitkin. Jos vain voisin ihan pikkuisen poiketa tuonne taimikon puolelle...

Pahoittelemme kuvanlaatua. Kuvausryhmällemme oli tullut riitaa vinkupalloista ja he estyivät saapumasta paikalle, joten livekuvaa ei ollut nyt mahdollista lähettää. Tässä kuitenkin muutama Emännän taskusta löytyneellä perunalla napattu otos.

Lenkkimme alkaa siis pikku hiljaa suuntautua takaisin taajamaa ja kotia kohti, mutta kerrohan Roni, mikä tekee sinusta erityisasiantuntijan.

Minun enoni on käyttövalio hirvenjäljestyksestä ja isäni on ollut joskus luolametsällä.

Mutta sinä itse et siis ole koskaan ollut metsällä?

En.

Etkä luolassa?

En.

Aiotko joskus olla?

Tuskin.

Olet siis täysin domestikoitunut sisäsiisti wannabe-ajuri?

En ole aivan varma, mitä tuo tarkoittaa, mutta vastaan kyllä, koska se kuulostaa hienolta.

Lenkkimme alkaa olla kierretty ja turvallisen kutsuvat katuvalot loistavat edessämme. Kiitos seurastanne erityisasiantuntija Roni "Jäljen Jättiläinen" ja arvoisat lukijamme. Seuraavaksi kanavallamme puruluun pureskelua ja iltaruoka. Kuulemiin!

Kuulemiin!

17 kommenttia:

  1. Tää teijän selostus oli TAAS niin huippuhauska, että meinattiin nauruun tikahtua, varsinkin äipän miseliinirengas hytky tahdikkaasti. Joo. Ilosta menoo, kaurisjahdilla tai ilman!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti vastaisuudessakin ilman, mutta kiitos! Mukavampi kirjoittaa, kun tietää, että joku näitä lukeekin. :)

      Poista
  2. Jopa oli jännittävä artikkeli mäyräkoirien metsäseikkailusta! Tarina talteen ja uutta putkeen. Upea kirja on syntymässä. Yleisö vaatii lisää, LISÄÄ.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. Pelkästään meidän seikkailuista voisi tulla pidemmän päälle yksitoikkoinen kirja, mutta joskus kyllä mietittiin, että jos me blogikamut yhdistettäisiin voimamme, niin siitä voisi tulla oikeasti hauska ja mielenkiintoinen kirjakatsaus mäyräkoiramaiseen eloon eri karvanlaaduissa ja kokoluokissa! Useinhan huippututkijatkin julkaisevat yhteisiä artikkelikokoelmia saman aiheen ympäriltä. ;)

      Poista
    2. Samaa kirja-asiaa mekin ollaan päässämme pyöritetty... :D

      Poista
    3. Ehkäpä ensi joulun hittilahja olisi kokoelmakirja mäyräkoiramaisia seikkailuja... ? ;) :D

      Poista
    4. Kuulostaa hyvältä idealta. Mukana ollaan. :)

      Poista
  3. Teillä on niin jännät metsäseikkailut ja vielä selostuksen kanssa, lisää odottaen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Näitä metsäseikkailuja on ihan varmasti luvassa vielä vaikka kuinka paljon. :D

      Poista
  4. Hih, jopa oli taas reissu :). Mukavaa ja herkullista joulua Suurille Metsästäjille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin! Ja hyvää tulevaa vuotta! :)

      Poista
  5. Aivan mahtava reissu teillä! Kyllä sinun Roni pitäisi päästä metsälle, kun noin hienosti se jälki löytyy. Olisit taatusti löytänyt sen tälläkin kertaa, ilman sitä hidastetta. Tiedän miltä sinusta tuntuu, sillä Eka yritti aina jättää minut puiden alle tai muihin hankaliin paikkoihin jatkaakseen itsekseen tuota metsästystä. Hyvä kuitenkin, että huomautit Lucylle hiihtäjästä. Ei olisi mukava pelästyä irrallaan tulevaa mäyräkoiraa, jos hiihtovauhti on kova. Siinä voi tulla kahteen törmäys!
    Mukavia välipäiviä teille!
    Meillä oli muuten jouluna kaniinimäyräkoira Waldo kylässä, joten rotunne tulee tutummaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä vaiheessa oltiin jo hihnoissa, joten yhteen tai kahteen törmäyksestä ei onneksi ollut vaaraa. Eikä muutenkaan ihan niin lähellä pururataa, että olisi ylletty sinne asti.
      Waldo oli varmasti rodulle eduksi. :) Olisihan hauska kuulla, jos sielläkin pian makkarakoiran tassut tömisisivät. Jos penturalli ei kiinnosta, niin aikuisiakin mäyräkoiria on aika-ajoin kotia vailla.

      Poista
    2. Kyllä meille koira taas jossain vaiheessa otetaan, mutta nyt ensin keskitymme ensi kesänä syntyvään pojan ja miniän ihmisvauvaan. En halua, että siinä on koira kilpailemassa huomiosta ja koko ajan seurattavana, ettei tapahdu mitään ikävää, kun minä keskityn tähän ensimmäiseen lapsenlapseeni ihan koko rahalla!

      Poista
  6. Olipas varsin hauska ja persoonallinen uutislähetys! Kyllä kelpasi lueskella. Jännittävät paikat ollut teillä siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Metsässä ei koskaan tiedä, mitä siellä tapahtuu... ;)

      Poista