Roni

Kun mäyräkoiraelämä Lucyn kanssa alkoi asettua uomiinsa, alkoi tuntua siltä, että toinen mäykky tekisi elämästä ehkä vielä täydempää. Haaveissa oli ehkä vähän ollut jo alunperin musta uros, mutta koska olimme käsityksessä, että urokset voivat olla kovapäisiä ja mäyräkoirat ylipäänsä itsepäisiä, niin halusimme aloittaa helpommasta eli pehmeämmästä nartusta. Nyt olimme kuitenkin valmiita kohtaamaan uroksen. Tällä kertaa pennun löytäminen ei ollutkaan ihan niin helppoa, kun meillä oli kriteerejä (musta ja uros). Millä  todennäköisyydellä käy kaksi kertaa peräkkäin niin, että pentueeseen syntyy pelkästään mustia narttuja? Lisäksi kerran narttu ei ollutkaan tullut kantavaksi.
Lopulta kuitenkin tärppäsi ja niin elämäämme tuli Roni, virallisesti Salamantelin Jäljen Jättiläinen, väriltään musta punaisin merkein, normaalikokoinen, pitkäkarvainen mäyräkoira.




Roni oli alkuun melkoinen itkupoika. Ensimmäisenä yönään Roni purki raivoaan omaa sänkyään kohtaan ja myöhemmin yksin jäädessään sänky koki lisää suolestusta. Roni säikähti myös mm. kun ensimmäisen kerran paistoin jauhelihaa pannulla ja ensimmäisillä kerroilla myös imurointi sai melkoisen ulinan aikaiseksi. Vaikka Roni reagoi selvästi herkemmin erilaisiin ärsykkeisiin kuin Lucy, se onneksi myös siedättyy melko nopeasti uusiin asioihin. Ei uskoisi samaksi koiraksi sitä mustaa rötkälettä, joka nykyisin tuulettaa korviaan imurin poistoilmassa.

Oletus mäykkyuroksesta kovapäisenä vastustajana ei ole pitänyt lainkaan paikkaansa. Roni on todella herkkäkorvainen, nöyrä ja kiltti poika. Luokse Roni tulee yhdestä käskystä, ulos lähtö on aina mieluisaa säästä riippumatta ja ei-sanaa Roni kunnioittaa saman tien. Ainoastaan katsekontaktin ottaminen on toisinaan hankalaa, kun maailmassa on niin paljon muutakin katseltavaa ja seurattavaa kuin vieressä seisova emäntä herkkupusseineen. Ronin kanssa olen myös nähnyt sen ihmeen, kun herkkupala ei kelpaa mäyräkoiralle! (Lucylle tällaisia virheitä ei tapahdu, kuten sen kyljistäkin ehkä vähän huomaa...)






Ronista parhaita asioita maailmassa on Lucy. Lucy Lucy Lucy.
Minne Lucy menee, sinne Ronikin ja mitä Lucy tekee, sitä Ronikin.
Pitkä automatka uuteen kotiinkin sujui joten kuten siedettävästi, koska sai painaa pienen kuononsa Lucyn turkkiin ja kuvitella, että siinä on äiti. (Lucylla taas sattui olemaan valeraskaus, joten se ei ollut lopulta aivan varma, oliko hän synnyttänyt tämän pennun vai ei. Kerran sain sen jopa kiinni Ronin imettämisestä!) Toki Mestaritkin ovat Ronista mukavia ja tärkeitä, mutta elämä ilman Lucya ei olisi sama.

Asioita, joista Roni pitää: Lucy, ruoka, lenkkeily, leikkiminen, uiminen, lintujen jahtaaminen, esineiden kuljettaminen, toisten koirien kanssa leikkiminen, puruluiden piilottaminen, ruuan etsiminen, keittiön kynnyksellä nukkuminen, keppien pureskelu, jänisten ja kissojen kakan syöminen, painiminen, juokseminen, joko leikkiminen mainittiin?

Asioita, joista Roni ei pidä: autossa matkustaminen, ulkomuototuomarit, yksin jääminen (tässä tapauksessa yhtäkkiä ihmiset ovatkin tärkeitä ja pelkkä Lucyn seura ei oikein riitä) ja isot tummapukuiset ihmiset.

Ronin velvollisuudet (ainakin omasta mielestään): rappukäytävän äänien vahtiminen ja kaikesta epäilyttävästä raportointi, epäilyttävistä havainnoista raportointi myös ulkona, Lucyn silmien puhdistaminen ja aamiaisajasta muistuttaminen.

Roni 8 kk Match Show:ssa pennuissa sin3

Roni 2 vuotta ja 2 kuukautta


Näyttelyt: Vara-sert
Mejä: VOI1/43p
Rally-toko: RTK1, AVOHYV 76p

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti